Kivijalkakauppoihin on ilmestynyt pieniä lankaputiikkeja, ”lanka-delejä”. Myös netti on täynnä verkkolankakauppoja ja neuloosissa olevienneulootikkojen blogeja ja verkkoyhteisöjä.
Signaali on selkeä. Neulominen on trendikästä.
Eihän sukan kutominen tietenkään mihinkään ole koskaan hävinnyt, mutta nyt sellaisetkin, jotka ostavat sukkansa, ovat heränneet puikkojen kutsuvaan kilinään.
Tämän on huomannut Suomen suurin käsityölankojen valmistaja, Novita. Sen lankamyynti on viime vuosina yltänyt uusiin ennätyksiin. Miljoonan toimitetun lankakilon rajan Novita ylitti joulukuussa 2010. Viime vuonna kauppoihin lähti yli kymmenen miljoonaa lankakerää. Se on ennätys perheyrityksen yli 80-vuotisessa historiassa.
Tapa tehdä käsitöitä on myös muuttunut. Ennen sukkia kudottiin lämmittämään jalkoja, nyt niitä tehdään asustamisen takia: päälle pitää saada jotakin sellaista, mitä muilta ei löydy. Varsinkin nuoret miehet ovat heränneet tähän trendiin. On coolia pitää päässä itse tekemäänsä pipoa.
Toinen tärkeä syy on käsillä tekemisessä.
Käsityöt ovat aivojen herkkua. Ne ruokkivat kolmiulotteista ajattelua ja virittelevät luovuutta, ongelmanratkaisukykyä ja parantavat aivopuoliskojen yhteistyötä. Ne tarjoavat mielekästä tekemistä sekä älyllisiä ja taidollisia haasteita.
Käsillä tekeminen rentouttaa ja auttaa purkamaan stressiä. Se auttaa myös keskittymään. Ei ihme, että muutkin kuin mummot ovat löytäneet käsityöt.
”Affektiivinen kuuntelumoodimme on päällä silloin, kun keskitymme tekemään käsillämme jotakin muuta”, Helsingin yliopistossa ja Työterveyslaitoksella työskentelevä aivotutkija ja professori Minna Huotilainen sanoo.
Eli kun kädet tekevät yhtä, aivot vastaanottavat herkemmin kuulemaansa. Siksi kokouksissakin kannattaisi tehdä käsityötä samalla kun keskittyy miettimään monimutkaisia asioita.
Kun seuraavan kerran edessä on kiperä kokous, kannattaisiko sinne mennä käsitöiden kanssa?”Ilman muuta. Tosin sellainen, joka ei itse ole käsitöitä tehnyt, ei välttämättä ymmärrä, että ne auttavat uusien ideoiden saamisessa. Tämä kannattaa tehdä selväksi etukäteen.”
Stockmann-konsernin muotiketjujen kauppapaikkojen toiminnoista vastaava Tytti Hämäläinenon himoneuloja, jonka hoitotäti opetti neulomaan ennen koulua.
”Harva likkakaverini ymmärtää tai osaa itse tehdä käsitöitä ja pääsääntöisesti neulomiseni on heille ihmetyksen aihe. Minulla on muutama kyläpaikka, jonne voin mennä kutimen kanssa. Kokouksessa en neuloisi, mutta työmatkoilla minulla on käsityö mukana”, Hämäläinen sanoo.
Aivoilla on kaksi ääritilaa: pakene ja taistele sekä virtaustila. Monen ihmisen työpäivä on nykyään niin täynnä ärsykkeitä, että aivot ovat koko ajan pakene ja taistele -tilassa. Käsitöiden tekeminen on silta virtaustilaan, jossa myös oppiminen on optimaalisinta.
Lapset kasvavat ja oppivat muovaamalla lunta, hiekkaa ja savea, niin myös aikuinen. Lanka sormien välissä tuntuu hyvältä ja virittää aivoja.
”Käsityöt koulussa eivät ole mitään täytetoimintaa, vaan välttämättömiä oppimisen kannalta. Se voi olla yksi syy suomalaislasten Pisa-menestykseen, meillä lukuaineiden opetukseen käytetään vähemmän aikaa kuin muissa maissa”, aivotutkija Huotilainen sanoo.
Käsityöstä tulee myös konkreettista iloa elämään, kun esimerkiksi osaa itse ommella napin paitaansa.
”Napin ompelu on minusta suorittamista, mutta neulominen ei. En ajattele maata mullistavia ajatuksia, mutta minulle tulee tunne, että kun neule on valmis, myös ajatus on valmis”, Hämäläinen sanoo.
Uutiskirjeestä saat muutkin uutiset päivittäin.
Ennen lastensa syntymää Hämäläinen neuloi monimutkaisia kuvioneulevillatakkeja, nykyisin hän tyytyy pieniin käsitöihin.
”Todennäköisesti alan jo kesälomalla neuloa joululahjasukkia”, hän sanoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti