Neulomisesta on moneen

Lainaus Talouselämä-lehden artikkelista "Kudo työhuolesi pois":

"Aivoilla on kaksi ääritilaa: pakene ja taistele sekä virtaustila. Monen ihmisen työpäivä on nykyään niin täynnä ärsykkeitä, että aivot ovat koko ajan pakene ja taistele -tilassa. Käsitöiden tekeminen on silta virtaustilaan, jossa myös oppiminen on optimaalisinta.
Lapset kasvavat ja oppivat muovaamalla lunta, hiekkaa ja savea, niin myös aikuinen. Lanka sormien välissä tuntuu hyvältä ja virittää aivoja.
”Käsityöt koulussa eivät ole mitään täytetoimintaa, vaan välttämättömiä oppimisen kannalta. Se voi olla yksi syy suomalaislasten Pisa-menestykseen, meillä lukuaineiden opetukseen käytetään vähemmän aikaa kuin muissa maissa”, aivotutkija Huotilainen sanoo."

Syksyn aikana mekin on neulottu ja virkattu  paljon kaikkien luokkien kanssa. Osalle neulonta ja muut lankatyöt ovat sitä tuskaista pakkopullaa, osalle neulonta on hermolepoa. Neuloessa moni vaipuu rauhoittavaan flow-tilaan. Neulonnan rauhoittavasta vaikutuksesta on ollut syksyn mittaan useita juttuja mediassa, tässä yksi linkki Talouelämä-lehdessä julkaistuun artikkeliin.

Kudo työhuolesi pois - Työelämä - Talouselämä http://www.talouselama.fi/tyoelama/kudo+tyohuolesi+pois/a2135025

Ja samaa teemaa oli sanomalehti Karjalainen käsitellyt elokuun loppupuolella:

Julkaistu: 29.08.2012 08:52

Neulominen parantaa keskittymiskykyä - luennoilla kutovat herättävät silti tunteita

Karjalainen

• 
  

Käsillä tekeminen auttaa ymmärtämään haastavaa kielellistä materiaalia. Kokenut kutoja keskittyy parhaiten puikkojen viuhuessa.

Tutkimuksen mukaan toiset tarvitsevat oheistekemistä pystyäkseen keskittymään.

-  Kun teemme käsillämme jotain yksinkertaista ja ei-kielellistä tehtävää, siirrymme hieman toisenlaiseen kuuntelumoodiin, jossa käsien motorinen aktivaatio on vaikuttavana tekijänä, kertoo työterveyslaitoksella sekä Helsingin yliopistossa työskentelevä aivotutkija Minna Huotilainen.

Oheistekemisen täytyy kuitenkin olla lähes automaattista toimintaa, jotta keskittymiskyky paranee. Esimerkiksi pitkään kutoneen ihmisen ei tarvitse enää keskittää tietoisuuttaan jokaiseen silmukkaan, vaan pikkuaivot ohjaavat työtä ja tietoinen kapasiteetti jää muuhun käyttöön.

-  Kutoessa motoriikkaa ja tuntojärjestelmää säätelevät aivokuoren alueet sekä liikesarjoja mallintavat pikkuaivot aktivoituvat. Näiden alueiden aktivoituminen opettaa aivoille automaattista liikesarjojen käsittelyä, Huotilainen selittää.

Vaikka neulomisen terveysvaikutuksista on tieteellistä näyttöä, luennoilla kutovat tuntuvat silti herättävän tunteita. Neulomisen ja hyvinvoinnin tutkinut opetusneuvos Eija Vähälä uskoo sen johtuvan olettamuksesta, että kutoja ei kuuntele.

-  Kun itse vielä opetin, oli paljon opettajia, jotka eivät antaneet neuloa luennoillaan. Suhtautuminen on kuitenkin muuttunut suopeammaksi, 40 vuotta Kuopion käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa työskennellyt Vähälä sanoo.

Vuonna 2003 valmistuneessa lisensiaatintyössään Vähälä mittasi neulojien sydämen sykettä, ja neulomisen tuottama mielihyvä nousi selvästi esiin: neulomisperiodin alussa syke nousi mutta alkoi sitten selvästi laskea.

Vähälältä on kysytty usein, onko vaikutus sama myös niihin, joilla on peukalo keskellä kämmentä.

-  En uskalla vastata kuin siten, että jollekin tasolle ihminen oppii tekemään luovuutta vaativia juttuja. Kutomisen sijaan se voi olla vaikkapa ruoanlaittoa tai puutarhanhoitoa, sillä prosessi ja sen tuoma mielihyvä ovat samanlaisia kuin neuloessa.